By Workspace

04.10.2018

TASAISEN INTENSITEETIN TYÖYMPÄRISTÖN JOUTSENLAULU

Nordic Business Forumin jälkimainingeissa on tullut taas hetken tarkasteltua omaa ja kaverin rytmiä työpäivien aikana. On myönnettävä, että helposti menee siihen asetelmaan, että päivä painetaan tukka putkella ja illalla yritetään kaikin keinoin palautua. Seuraavana päivänä sama rumba. Omassa toiminnassa on ilmiöitä, joita osittain pystyy tunnistamaan itse ja samaan aikaan toivoo, että kollega rohkeammin kertoisi omia havaintojaan.

Kirjoitan tätä uppoutuneena syvimpään nojatuoliin, joka meidän toimistolta löytyy. Olen keskellä toimintaa, mutta nojatuolin tarjoama pesämäinen fiilis antaa minulle mahdollisuuden keskittyä omaan pohdintaan. Introverttinä tämä on minulle palautumisen hetki. Akkuni latautuvat kun hetken aikaa pohdin asioita vain itseni kanssa. Fyysisessä toimintaympäristössä olen siis palautumistilassa. Virtuaalityöympäristössä sen sijaan kirjoitukseni syntyy Teamsissä eli meiltä voi kuka tahansa seurata miten kirjaimet piirtyvät tähän dokumenttiin ja halutessaan he voivat tähän osallistua itsekin.

Palautumisen keinot ovat erilaisia meille kaikille. Useimmat meistä hyötyisivät pienistä palautushetkistä pitkin työpäivää. Palautumisten lomassa meillä on mahdollisuus päästä flow-tilaan. Nämä työskentelyrytmin ääripäät saavat liian vähän huomiota työtilojen suunnittelussa. Mahdollistammeko työtiloissa aidosti erilaisia työskentelyn ja palautumisen hetkiä? Kun joku henkilö tai tiimi tekee töitä oman rytminsä kiivaimmassa sykkeessä eli flow-tilassa, annammeko tämän näkyä ympärille ja sallimmeko innostusviruksen tarttua muihinkin? Uskallammeko tehdä kiihkeydestä näkyvää? Mitä se edes voisi tarkoittaa? Mitä jos ottaisimme sosiaalisen työympäristön ykköskuskiksi ja laittaisimme fyysisen ja virtuaalisen ulottuvuuden toimimaan sosiaalisen ulottuvuuden mahdollisuuksista käsin?

Rohkean pohdinnan sijaan näemme usein työtiloja, jotka on suunniteltu tasaisen intensiteetin työskentelyyn. On ehkä haluttu mennä keskimääräisyyden mukaan, jotta varmasti palveltaisiin kaikkia jotenkin ja vältetty riskien ottamista. Marcus Buckinghamin mukaan meidän pitäisi rohkeasti tutkia ääripäitä sellaisenaan. Mitä flow:n huipulla tapahtuu? Millaisissa tiloissa se onnistuu? Entä palautuminen? Miksi emme voisi kokeilla jopa lyhyen unen tiloja? Luonnon tuomisena tiloihin vaikka vihreytenä näytöillä on merkitystä hyvinvointiimme. Taiteen hyödyntäminen tiloissa ei ole pröystäilyä (toki voi se sitäkin olla) vaan mahdollisuus nauttia kauneudesta tai inspiroitua uusiin ajatuksiin.

Tämän päivän työympäristösuunnittelu ei onneksi enää tarkoita aina muuttoa tai uutta rakennusta. Se ei myöskään tarkoita investointeja ilman tuntumaa siihen mikä juuri teidän organisaatiolle sopii. Useimpia asioita myös työympäristössä voidaan kokeilla ja pilotoida. Oppia yhdessä. Löytää juuri omalle organisaatiolle niitä parhaita juttuja. Toimintatapamme muuttuvat koko ajan ja ymmärryksemme omasta toiminnastamme kasvaa. Siksi myös tilojen pitää muuttua. Koko ajan.

Eläköön diversiteetti myös tiloissa!

Sini Norta
+358 50 308 2603

<< KAIKKI UUTISET