Mahdollisuuksien työpaikka

Tuossa yksi päivä rekryfirman edustaja pyysi töihin kilpailevaan yritykseen. Mukava oli heppuli, joten turistiin ja vaihdettiin ajatuksia siitä mitä työ voisi tarjota ja mitä tulevan työnantajan tulisi tarjota minulle. Sanoin suoraan, että hyvä pitää tarjouksen olla, jotta harkitsen työpaikan vaihtamista. Tällähän en tietenkään tarkoita vain euromääräistä korvausta tai kuinka mielenkiintoisia hankkeet ovat vaan myös sitä, minkälaisen porukan kanssa saa tehdä töitä, miten henkilöstöä kuunnellaan, mitä yhteisön jäsenille mahdollistetaan, mitä vapauksia ja etuja työpaikassa voi olla. Mitkä kaikki asiat ovat mahdollisia niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Olen ollut talossa kauan, 17 vuotta. Se on pitkä aika, kun huomioi, että olen päälle 40 ja minulla on koulutus ja työkokemusta kahdesta tutkinnosta tätä ennen. Aloitin siis 25-vuotiaana ummikkona. Olen viihtynyt, minua on tuettu, opetettu ja kannateltu. Tekemistäni arvostetaan, minuun luotetaan ja minun annetaan tehdä. Vastavuoroisesti minä huolehdin, että asiat hoituvat ja kehittyvät, työkaverit tykkäävät tehdä hommia minun kanssani ja ennen kaikkea asiakkaat ovat tyytyväisiä. Meillä toimii vastuun ja vapauden malli luontevalla tavalla ja jos tarvitsen apua, sitä on saatavilla. Työt tehdään tiimeissä. Eri tasoisia osaajia on talo täynnä ja harvaan jää ne kerrat, kun vastausta ei tästä yhteisöstä löydy.

Kertyneet vuodet ovat kasvattaneet erinäisten huomioitujen tarpeiden listaa kohdallani melkoisesti. On huomioitu, että voin käyttää Workspacen laitteita omiin henkilökohtaisiin hommiin. Minä saan laitteet ja Workspace saa vastavuoroisesti minulta jälleen kehittyneen tavan tehdä vaikkapa 3D-kuvia tai käsitellä tilamallia yhdessä asiakkaiden kanssa. Tai jos minulla on lapsi, jonka kanssa haluan viettää koko 2,5 kuukauden kesäloman, niin sekin on mahdollistettu. Tai jos samainen lapsi tarvitsee erityistä tukea ja se tarkoittaa minun osaltani lyhyempiä työpäiviä, niin se on ymmärretty. Tai jos haluan jäädä opintovapaalle ja palata lyhyempään työviikkoon sen jälkeen, niin sekin mahdollistetaan ja toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi. Näitä vastaan, minä vastavuoroisesti pidän yllä positiivista fiilistä, pohdin kehittäviä malleja tehdä asioita ja huolehdin, että homma on kannattavaa. Tietenkin olen joustava ja teen aina parhaani. Se ei tarkoita kuitenkaan, että joudun tekemään ylitöitä jatkuvasti vaan sitä, että hoidan asiat siten, miten ne projektikohtaisesti ovat järkevämpiä. Priorisoiden ja ennakoiden, ei tulipalojen lailla.

Näistä kaikista asioista turisin rekrykaverin kanssa ja hän totesi painokkaasti, että älä pidä nykyistä työpaikkaasi itsestään selvyytenä. Tuommoista työpaikkaa ei ole monella.

Rekryturinan jälkeen kävin keskustelua toimistomme vetäjän kanssa. Lähdin itse lenkille, hän taisi olla mökillä, istahdin kannon nokkaan ja juteltiin siitä, miten minä voisin olla avuksi parhaiten ja mitä minulta odotetaan. Siinä samalla tuli nostettua esille jo toistamiseen lähipäivinä se, miten hieno työpaikka meillä on. Tärkeää on, että asioista keskustellaan avoimesti, molemman osapuolet ymmärtävät toistensa tahtotilan ja tehdään parhaamme haluttujen asioiden saavuttamiseksi. Muistetaan, että kaikki on mahdollista.

Keskustelin paluustani ja tuosta käydystä keskustelusta ystäväni kanssa, ja hän totesi, että oli toivonut myös nelipäiväistä viikkoa. Pohti, että jo pelkästään se on ihan mieletön etu ja kädenojennus yritykseltä. Mikään pakkohan yrityksen ei ole suostua moisiin pyyntöihin. Niinpä, se on hyvä muistaa.

Tiedostan nämä kaikki asiat ja siksi haluan kerryttää lisää työvuosia samaisen työnantajan leivissä. Haluan kehittää niin yritystä kuin itseäni.

Kiitos Workspacen tyypit, että annatte mahdollisuuksia ja olette aina ollut minun tukenani.

Martta Suurpää
+358 50 582 1095
martta.suurpaa(at)workspace.fi