Rakkaudella ja ammattitaidolla suunniteltu kiintokaluste kestää aikaa ja muutoksia

Henkilökohtaisesti kiinteiden elementtien, erikoiskalusteiden suunnittelu on yksi mielenkiintoisimmista osa-alueista suunnitteluprosessissa. Koen, että siinä pääsee yhdessä elementissä ratkaisemaan monta projektille ja tilalle hyvin merkityksellistä asiaa, kuten toiminnallisuus, käytettävyys, visuaalisuus ja tilan tunnelma. Parhaimmassa tapauksessa koko tilan identiteetti voi rakentua tämän kiinteän elementin ympärille.

Kuinka kestävän kehityksen mukaista on suunnitella erikoisratkaisuja tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, jossa muuntojoustavuus ja kestävä kehitys pitäisi olla jokaisen rakennetun asian ytimessä? Kestävän kehityksen näkökulmasta kauheinta mitä voisi tapahtua on se, että seuraavassa muutosaallossa, kenties jo muutaman vuoden kuluttua, näitä hartaudella suunniteltuja elementtejä kannetaan turhana jätelavalle. Miten voisimme estää tämän?

Kuten kiinteistömarkkinoilla, niin myös tilassa, kaikki lähtee sijainnista. Oikein sijoitettuna erikoiskalustekestää myös muuntojoustavuuden. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun kalusteeseen liitetään viemäröintiä tai muuta talotekniikkaa. Pitää ymmärtää tilan toimintojen päivärytmi, jotta esimerkiksi keittiö osataan sijoittaa parhaaseen mahdolliseen paikkaan, jolloin se kestää myös tilan tulevat muutokset ja päivitystä tilailmeeseen voidaan tarvittaessa hakea kosmeettisilla ratkaisuilla.

Erikoiskaluste tulee kyseeseen myös silloin, kun tilaa on niukasti, mutta toiminnallisia ja esteettisiä tarpeita senkin edestä. Tällaisessa tapauksessa yhteen kokonaisuuteen voidaan tilaa säästäen räätälöidä useita toimintoja. Vakioratkaisuista ei aina löydy optimaalista tuotetta. Syynä voi olla tilan mitoitus, kalustuksen kannalta haastavassa sijainnissa oleva pilari, tekniikkakuilun ovi tai vaikkapa tilan arkkitehtoninen rikkonaisuus, joka pitäisi saada selkiytettyä tai vastaavasti elävöitettyä. Erikoiskalusteella voidaan ratkaista sekä toiminnallinen että visuaalinen haaste.

Jotta kaluste kestää aikaa, on materiaalivalintoihin ja muotokieleen syytä keskittyä huolellisesti:

  • Onko valittu materiaali kestävää kehitystä tukeva, kestääkö se käyttöä siinä roolissa, joka sille on määritetty?
  • Vanheneeko kaluste arvokkaasti tai onko pintaa mahdollista huoltaa?
  • Voiko kalusteen huolellisella mitoituksella vähentää materiaalihukkaa tai kalusteeseen tulevien siivousta hankaloittavien materiaalisaumojen määrää?
  • Helpottaako itse kaluste tilojen ylläpitoa vai onko siinä siivousta hankaloittavia elementtejä tai ulokkeita, jotka lisäävät tilojen ylläpitokustannuksia tai alkavat vastaavasti nopeasti näyttää nuhjuisilta laskien tilan yleisilmettä?
  • Kestääkö kalusteen muotokieli ja materiaali- ja värivalinnat aikaa vai onko se liiaksi kytköksissä tietyn hetken trendiin?

Käyttökokemuksen kannalta keskeistä on myös materiaalituntu ja helojen toimivuus. Tiedostaen tai tiedostamattaan sitä huomaa usein sivelevänsä upeasti viimeisteltyä puupintaa tai vaikkapa reunatyöstettyä kivitasoa. Hienosti toteutettuja asioita ei välttämättä edes huomaa, mutta alitajuisesti ne kyllä tiedostaa. Sen huomaavat viimeistään kaikki, jos laatikon liukumekanismi paukkuu, mittasuhteet eivät täsmää, oven reunanauhat repsottavat tai vetimestä ei saa otetta.

Kun kaluste on oikeassa paikassa, hyvin suunniteltu ja puusepän ammattiylpeydellä toteutettu, voi sen tarina jatkua ympärillä olevasta myllerryksestä huolimatta. Siitä voi tulla se elementti, jota halutaan vaalia ja jonka ympärille halutaan rakentaa seuraavakin tilallinen periodi.

Suunnittelijoiden vastuulla on arvioida milloin kannattaa turvautua olemassa oleviin, tai valmiisiin ratkaisuihin ja milloin muovata tilaan uniikkeja ratkaisuja. Onnistuneessa lopputuloksessa punnitaan niin suunnittelijan kuin yhteistyökumppaneidenkin ammattitaito ja joukkuehenki.

Tekstin on kirjoittanut aikaa ja käyttöä kestäviin kiintokalusteisiin intohimoisesti suhtautuva sisustusarkkitehti Marika Häkkinen